Mars mars lenkille!

Kuntoilu ja etenkin lenkkiharrastus on kokenut ison kolauksen Tampereelle muuton jälkeen. Ensin en vain yksikertaisesti ehtinyt/jaksanut kuntoilla entiseen malliin ja joulun tienoilla sain yllättäen polveeni pienen vaivan. Polvi naksuu kun nousen portaita ja vihoittelee aika ajoin myös lenkillä, jumpatessa ym. Tämän takia olen vältellyt liikkumista vieläkin enemmän. Lääkärin mukaan vika on juurikin siinä että jalkojeni lihaksen ovat veltostuneet ja niitä pitäisi treenata enemmän.

Oikein mukava noudankehä, mutta aikomus olisi taas ottaa salikortti ja aloittaa kuntosalilla käynti säännöllisesti. Kävelylenkkejä olen vetänyt nyt kunnon innolla, sillä niistä polvi tykkää ja uudet ympäristöt tarjoavat mielenkiintoisia lenkkivaihtoehtoja. Eilen oli superinnoissani kun löysin täydellisen juoksulenkin.

Lisää intoa tuo uudet lenkkitossut. Viime vuonna Jenkkien reissulta ostamani Niken lenkkarit toimivat hyvin mutta viistopohjat keräsivät niin hemmetisti soraa että ne lenkkarit eivät okein sovellu omaan sorateitä suosivaan lenkkivalikoimaani.

Porista löysin Adidaksen lenkkarit jotka tukevat omaa jalkaani paremmin. Pitäisi vain kärsivällisesti ajaa nämäkin sisään.

Väri pysyy iloisnen pinkkinä, jotenkin värikkäät lenkkarit vain ovat kivemmat kuin perusmustat.

Lenkkarit olivat myös kivassa alessa, normaalihinta taisi olla 130e hujakoilla ja nyt alennuksessa kengät olivat n. 60e.

Kyllä nyt kelpaa!

Pääsiäinen meidän tyyliin

Meidän perheellä on omia pääsiäistraditioita, meillä syödään aina pääsiäisenä lohta mummulassa ja minä toimin jälkkärivastaavana. Virkattujen tipujen alta löytyy aina kinder munat meille "lapsille", vaikka Kinderit eivät omia lemppareita enää olekaan.

Tänä vuonna perinteet menivät hieman uusiksi, sillä pääsiäislohen tilalla oli pääsiäiskinkku. Oikea joulukinkku, jonka äiti oli ostanut joulun jälkeen pakkaseen. Muutenkin pöydästä löytyi laatikoita, rosollia, herkkusilakoita ym eli kaikki jouluherkut. Jouluruoka on aina vain niin hyvää, joten koko poppoo nautti suurin suin uusista pääsiäisruuista.

Tänä vuonna äitini toimi jälkiruokavastaavana ja tarjolla oli omaa ikisuosikkiani eli marenkikakkua. Porista saa maailman parasta marenkia, Annan leipomon marenkia, joka pesee muut marengit mennen tullen. Onneksi muu perhe ei ole niin makean perään, sain itse santsata (jopa muutaman kerran),

A mini-vacation

Sen jälkeen kun mein koko perhe on asunut yhdessä Tampereella meidän on tullut ravattua melkein jokaisena viikonloppuna Porissa. Toisaalta se on ollut ihanaa kun pääsee takaisin todella tuttuihin ympyröihin, toisaalta olisi jo aika ottaa tämä uusi kotikaupunki haltuun. Nyt ollaankin yritetty ahkerasti käydä mm. keikoilla, teatterissa, harrastamassa. Pikkuhiljaa tuntuu tämäkin kaupunki omalta (muutakuin työpaikan ja kodin välinen bussireitti), mutta ei se Pori meistä lähde millään. Sinne on aina kiva mennä.

Huomattiin että meillä oli yhteinen vapaa viikonloppu (tai no vapaa ja vapaa, olin itse vielä aamuvuoron töissä) eikä suunnitelmia. Ja nkun ei osata olla viikonloppuja ihan vain kotosalla päätettiin reissata Helsinkiin. Napattiin edullisesti Onnibussin liput ja hotellin varaaminenkin onnistui lahjakortilla, saatiin pieni irtiotto niinkin kauas mutta kuitenkin lähelle.

Päästyämme hotellille (oltiin yötä Vaakunassa jonka ihanan retro aula ihastutti) tuli hetken aikaa koomailtua ja googlailtua ruokapaikkaa illaksi. Valittiin Tony´s Deli Cityshopparin edun mukaan ja suunnattiin sinne. Huomattiin sinne kävellessämme että suhattiin niitä kulmia viime vuoden elokuussa melko paljon kun olimme juhlimassa vuosipäivää Helsingissä ja silloin ruokailtiin Gaijinissa. Ihan hiukan teki mieli muuttaa suunnitelmaa ja suunnistaa Gaijinin ovista sisään, mutta ehkä sitten taas ensi reissulla.

Tony´s Deli näyttää ulkopuolelta melko vahvasti ketjupaikalta, mutta sisältä ihanan kodikkaalta ja tyylikkäältä. Ihan hetken kuolasimme paikan alkupalapöytää mutta jätimme väliin koska olisimme varmaan kierineet ulos ravintolasta.

Alkupaloiksi valikoitiin oliiveja (Matti on vihdoin käännytetty!) ja valkospulileipää. Alkuruuat olivat pienoinen pettymys sillä leipä oli melko kallis ollakseen melko mitäänsanomaton. Pääruuat olivat hyvin paljon molempien mieleen, itse otin punajuuririsottoa tiikerirapujen ja kampasimpukoiden kanssa ja Matti valitsi puolikkaan kanan.

Seuraavana päivänä mahtavien yöunien jälkeen tietysti hotellin aamupala (olin herännyt jo yhdeksältä varmistamaan ettemme vain myöhästy kellojen siirron vuoksi). Aamupalalla ihastutti pyöreät herkkumunkit ja erityisen herkullinen haudutettu tee.

Sain houkuteltua Matin kävelemään Kaivarin Kanuuna-kirppikselle josta olen lukenut paljon kehuja. Kirppis itsessään oli suuri pettymys, myynnissä oli jonkin verran kyllä merkkitavaraa mutta sellainen todellinen kirppisfiilis puuttui enkä jäänyt katselemaan tavaroita oikein mihinkään pöytään. Onneksi ihana kävely ihastellen näyteikkunoita ja vanhoja taloja oli reissun yksi kivoimmista jutuista. Ja nähtiin meri! En tiedä koska olen viimeksi sen nähnyt, oli jo ikävä. Olen niin paljon enemmän meri-ihmisiä kuin järvi-ihmisiä, se vaatiikin täällä Tampereella hieman enemmän totuttelua.

Asukuvien ottoon oli mahtavat olosuhteet (huonosta hiuspäivästä huolimatta) ja tietysti kameran akku simahti toisen kuvan jälkeen. Noh, muutaman saatiin napattua mutta asu tuon takin alla jää melkoisen piiloon. Tuo takki kuitenkin on uusi, Vilasta talven loppaleista ostettu ehkä enemmän ensi talvea silmällä pitäen, mutta hyvin olen hiihdellyt katuja menemään tässä lopputalven ja alkukevään sekoitusilmassa. Enpähän ole vilustuttanut itseäni. Jalassa myös uudet farkut, kaverin vinkkamana ostin Tiger Of Swedenin farkut ja tykkään kovasti.

Käväistiin muutamassa kaupassa, itselle tarttui muutama juttu mukaan ja suunniteltiin lounasta. Olin koko viikonlopun hieman enemmän ja vähemmän epäsuorasti yrittänyt vihjailla haluavani kovasti sushia, joten ihana mieheni suostui sushi-buffetiin. Paikaksi valikoitui Konichiwa-ravintola ja buffet oli todella mainio. Lounaalla kulutettiinkin sitten aikaa kun yritettiin ruokailla ihan rauhassa eikä vetää ruokaövereitä heti ensimmäisellä lautallisella. Buffetissa oli myös todella maukkaita friteerattuja katkarapuja kahdessakin muodossa.

Ihanan rentouttava pikareissu Helsinkiin, pitäisi ehdottomasti tehdä useammin. Kauhiasti tuli tähänki tekstiä ja kameran takia ihan liian vähän kuvia...=)

Three course dinner

Meillä on tapana yllättää toisemme aika ajoin kolmen ruokalajin illallisella. Sen lisäksi että saa tehtyä rakkaallle ja itselle herkkua ruokaa, tulee silloin kokeiltua kaikkea uutta mitä ei ehkä normaalisti tulisi tehtyä. Näistä kokeiluista ollaan löydetty uusia herkkuja kuten karamelisoitu possu ja tosca-omenapiirakan.

Viime keskiviikkona oli mun vuoroni ja onnistuin olemaan hiiskumatta mitään tulevasta menusta etukäteen. Hieman jouduin muuttamaan suunnitelmia alkuperäisestä. Hullujen päivien tarjousten myötä tuli myös lisäiltyä muutama juttu listalle.

Alkupalaksi aikomus oli tehdä friteerattuja jättikatkarapuja. Katkikset olin aikonut kuorruttaa panko-jauhoilla ja tehdä jonkun herkullisen dipin. Suunnitelmia piti hiukan muuttaa kun Hulluilla Päivillä oli jättikatkaravut tarjouksessa vasta seuraavana päivänä ja olivat mokomat poistaneet ne pakastealtaasta sitten kokonaan...Noh, katkarapuja oli saatava, joten ostin kuorellisia suoraan tiskiltä ja sulattelin kotona. Katkiksien kanssa hiukan sitruunaa ja basilika-aiolia.

Kuorelliset katkaravut ovat ehdoton lempparini laivan buffetissa, otan niitä aina ison lautasellisen ja kuorin ihan onnessani ensimmäiset 20 minuttia niitä...

Pääruoka oli tällä kertaa oman menuni kohokohta, päätin kokeilla tehdä uutta trendiruokaa eli bataattiburgereita. Epäilys etukäteen oli kova, en oikein ymmärtänyt miten se pottu soveltuu leivän tilalle. Julian blogissa oli kuitenkin nähnyt niin herkullisia kuvia että pakko oli kokeilla.

Burgereiden tekeminen oli ihan superhelppoa ja maistamisen jälkeen olen ehdoton fani! Bataattiburgerin lisukkeeksi en halunnut pottuja perinteisessä muodossa joten halusin juuressipsejä hampparin kanssa. Huono juttu vain että vaikka kuinka kiertelin ja kiertelin (mikä on muuten melkoinen uroteko Hullareiden aikaan) Stockalla, mistään en löytänyt. Päädyin sitten Hullari-perunasalaattiin, mikä olikin oivallinen veto, pottusalaatti oli melkein yhtä hyvää kun jokavuotinen juhannuspottusalaatti.

Liäksi vielä superherkullista feta-tsatzikia.

Luin iltalehdestä ohjeen basilikajäätelöä tekoon, ohje oli pitkän kaavan mukaan ja hiukan fuskaten. Tiukan aikataulun vuoksi menin fuskaten ja valmistin jäätelön ihan sekoittamalla vaniljajäätelöä, basilikaa ja siirappia. Siirapin tein itse keittäen vettä ja fariinisokeria. Jäätelö mansikoiden kanssa toi ihanasti kesän mieleen ja herkkua oli!

Seuraavaksi tuon miehen vuoro kokkailla!

Sneak peak - Home

Kuvailin meidän asuntoa nyt kun aurinko on jaksanut loistaa jo monta päivää. Ladattuani kuvat koneellle huomasin kaikkia pieniä, tyhmiä juttuja jotka eivät miellyttäneet omaa silmää joten pitää siivoilla ja kuvailla uudelleen. Muutama speak peak kuva tulee kuitenkin nyt tässä:

Olohuoneeseen ostin melko alussa jo pitkään himoitsemani punospallojakkaran. Taustalla näkyy myös uusi sohvapöytä josta tykkään valtavasti.

Uusi sohvapöytä on sen verran iso että siihen mahtuu hyvin kynttilöitä tuomaan tunnelmaa. Vielä kun löytäisin tuohon ihanan metallisen tarjottimen. 

Itse tuunattu lipasto seisoo eteisen ja olohuoneen välissä. Sen päällä olevaa vanhaa peiliä en ole vielä uskaltanut ripustaa mihinkään, sen verran se kuitenkin painaa. Peili on tehty vanhaan ikkunanpokaan, pokassa lukee vuosi 1907. Mietin pitkään että olisi tehnyt tällisen itse mutta onneksi tuli vastaan hieno yksilö Facebook-kirppiksellä viime vuonna.

Kisu tietysti rakastaa sitä kun kotiin muuttaa uusia huonekaluja. Uudet huonekalut ja muut vempaimet kun usein tarkoittavat tyhjiä pahvilaatikoita! Ja tyhjät pahvilaatikot vastaavat kissoille Särkänniemeä. Etenkin yhdistettynä puuterihuiskuun, mein uuteen lempparileluun. 

Heti kun kevätaurinko ja siivouskärpänen kohtaavat taas lupaan kuvailla asuntoa!

Uutta kotiin

Nyt alkaa hiljalleen uusi koti olla valmis. Päätin muuton yhteydessä uudistaa hieman sisustusta, osin käytännön syistä (vanha sänkymme ei olisi mahtunut mukaan muuttokuormaan). Ja osin sitä syystä että vanhassa asunnossa oli monen monta tavaraa joista en enää niinkään pitänyt, mutta en saanut aikaiseksi laittaa vaihtoonkaan.

Kaikkea ei viitsi hankkia kerralla, etenkin kun omakin mieli muuttuu jonkin verran. Sohva hankittiin ensimmäisen kuukauden aikana, viime torstaina kotiin muutti vihdoin sohvapöytä.

Viime viikolla haettiin makuuhuoneeseen kattovalo. Olen muutosta asti kolunnut kaikki mahdolliset lamppukaupat läpi etsien sopivaa, hieman erilaista valoa makuuhuoneeseen. Makkarissa valon ei tarvitse olla erityisen kirkas, päätin että nyt halusin erilaisen ja mielenkiintoisen lampun.

Tähän lamppuun olin iskenyt silmäni jo ajoissa, mutta jatkoin rauhassa etsintää. Lamppu kuitenkin pysyi mielessä ja vertasin kaikki valoja tähän. Pähkäilyjen jälkeen käytiin sitten tällä viikolla ostamassa tämä Prismasta.

Nyt on makkarissakin kunnon valo, ei tarvitse yölamppujen valossa etsiä vaatekaapin viimeisestä nurkasta tavaroita.

Nyt kun tuo ihana auriko jaksaa paistaa yritän saada asunnonn siivottua oikein kunnolla ja napsimaan kuvia kun elementit alkavat olla kohdillaan. Muutamaa pikkujuttua koti vielä kaipaa, mutta almost there. 

A new scent

Kanarian saarilta yksi yleisemmistä tuliaisista tai ostoksista on hajuvedet. Verotuksen ansiosta ne ovat siellä todella paljon halvempia kuin täällä kotona tai edes lentokentällä. Lisäksi hajuvesimyymälöitä on paljon ja tarjoukset toinen toistaan parempia. Tinkiminen kuulemma myös kuuluu asiaan, itse olen siinä vain niin huono ja arka että jätin suosiolla väliin tinkimisen ja maksoin mukisematta tarjoushinnan.

Koko lomaviikon kiertelimme aika ajoin liikkeissä tuoksuttelemassa eri tuoksuja. En ollut vielä löytänyt tuoksua jonka ehdottomasti halusin joten piti suorittaa tarkka karsinta. En halunnut ostaa hajuvettä joka minulla jo oli, en edes samanlaista.

Monta kertaa olin jo päättänyt että ostan kaksi tai kolme tuoksua kun ne kerran ovat niin edullisia, mutta lopulta päädyin vain yhteen. Kotona kun kuitenkin odotteli kaksi hajuvettä.

Päädyin Calvin Kleinin tuoksuun, jo ihan kauniin pullonkin vuoksi. Kuten viinit, valitsen hajuvedenkin usein pullon ulkonäön vuoksi. Tai siis en sanoisi että valitsisen juuri sen takia, mutta pullon kaunis ja/tai mielenkiintoinen ulkomuoto saa minut tarttumaan juuri siihen pulloon.

Luulenpa vain että tästä taitaa tulla se oma tuoksuni, jota ostan vuodesta toiseen ja muita vain kokeiluksi. Olisin myös halunnut ostaa Victor & Rolf tuoksun, johon ystäväni on minut ihastuttanut mutta mistään en löytänyt.