One very merry Monk

Pienet maakuntamatkailut ovat parhaita, vaikka ne suoritettaisiin entisen kotikunnan sisällä tuttuakin tutumpaan paikkaan.

Reposaari sijaitsee Porista n. 25 kilometriä merelle. Yksi parhaimpia juttuja Reposaaressa onkin sinne ajaminen, sillä entiseen saareen vievää siltaa reunustaa suuret tuulimyllyt (käytiin muuten kova väittely täällä kotona niiden oikeaoppisesta nimityksestä).

Reposaari on täynnä ihania puutaloja ja tietysti meri tekee kaikesta ihanampaa. Meri-ihminen kun olen henkeen ja vereen koen suurta haikeutta  täällä Keski-Suomessa kun en pääse haistelemaan merta. Järvet vain eivät ole sama asia.

Reposaaressa on avautunut uusi ihana Merry Monk´s Gastropub, joka tarjoilee juomaa ja ruokaa janoisille ja nälkäisille. Nimikin on jo ihana mutta se ruoka, paikan Fish & Chips annos oli hiukea.

Alkuun valitsimme maustetut oliivit, nams!

Matti valitsi burgerin, joka on tehty luomulihasta. Liha tulee itse asiassa Kuuminaisten tilalta, ja kyllä saa onnellisempia lehmiä hakea. Vanha mökkimme itse asiassa sijaitsi Kuuminaisissa ja lehmät ihan oikeasti haahuilevat täysin vapaina pitkin maita ja mantuja. Monesti ovat mökkipihassamme mussuttaneet mummuni pellargonioita.

Ehdottomasti siis suunta Merry Monkiin mikäli vierailette Reposaaressa!

Jälkiruoka käytiin nauttimassa Tyrniä & Tyrskyjä Pop Up kahvilassa jonka mustikka-valkosuklaamuffini oli superherkullinen.

Resposaaressa käydessä kannattaa myös vierailla linnakepuistossa ja näkötornissa. Tekemistä siis riittää!

Jazzeilla

Muutama irtokuva tämän vuoden jazzeilta.

Perjantaina käväistiin konsertissaa Areenalla, Jessie J oli mahtava, tiesin melkein kaikki biisit ja yleisön fiilis oli korkealla. Jessie otti myös yleisön ihanasti. Paloma Faithiin petyin, esitys oli jokseenkin jopa tylsä ja neidin ehkä kuuluisin New York New York-biisikin jäi kuulematta. Emeli Sandé oli hyvä, mutta edellinen Porin keikka oli parempi. Aurinko suosi onneksi koko päivän ja illan päätti hilpeissä tunnelmissa jammailtu Kasmir.

Tämän vuoden Jazz-katu oli melkoinen pettymys, kaikki ihanat kojut olivat jotenkin hujan hajan ja muutama aiempien vuosien lempparini olivat poissa. Muikutkin jäivät syömättä.

Ensi vuonna taas uudelleen!

Muotia Porissa

Ehdin todella vähän tänä vuonna kiertämään Suomi Areenan tapahtumia Pori Jazz-viikolla. Yksi ehdottomista must tapahtumista oli Puurahajuhla muotinäytös. Esillä oli Suomen perinteisiä ja uusia muotimerkkejä, malleina toimi ammattimallien lisäksi Suomi Areenan puhujia ja vaikuttajia.

Merkeistä mukana oli mm. Jukka Rintala, Aarikka, Turo Tailor, Makia, Nanso.

Kävin katsomassa näytöksen kahteen otteeseen sillä kamera oli ensimmäisella kerralla unohtunut kotiin. Kaukolinssilläni kuvaaminen on todella antoisaa, kun pääsee zoomailemaan yksityiskohtia vaikka istuisi hieman kauempanakin.

Ihastuin näihin kaksivärisiin housuihin niin että nyt on kova into askarrella itselle samanlaiset. 

Miesten muotiakin oli hienosti esillä. Omia lemppareita olivat denimpuku ja sporttinen reppu, jonka merkkiä en nyt muista millään, mutta jonka olen jo bongannut parista kaupasta.  

Suurta huvia oli myös kuunnella porilaisyleisön "asiantuntevaa" kommentointia. "Miksi ne ei hymyile ollenkaan", "Onpas ihmeelliset miesten housut, ei Erkki kyllä noita laittais". =D

Eniten ihastuin näytöksessä käytettyihn koruihin jotka olivat kaikki Aarikan. Osa on uusista mallistoista, mutta osa on muutaman vuoden takaa Jukka Rintalan ja Aarikan yhteistyömallistosta. Nyt pitääkin löytää Aarikan myymälä ja käydä ajan kanssa katsastamassa valikoima. 

Oli myös mahtavaa päästä seuraamaan ammattimalleja, omiksi lemppareiksi nousu tämä lyhythiuksinen tyttä ja upea tyttö keltaisissa hiuksissaan. 

Näytöksen päätti tietysti Jukka Rintala ja hänen upeat luomuksensa saivatkin raikuvat aplodit. Yhtä kovan suosion sai Teemu Muurimäen miesten malliston vaatteet, Teemun bongasin myös yleisöstä toisen näytöksen aikana.

Herkkubrunssia Porissa

Viikonloppuna otettiin pikaspurtti Poriin viikonloppuna juhlistamaan äitini syntymäpäiviä. Itselle osui vielä lauantaille pitkä työvuoro joten hieman väsähtäneenä jouduin vielä ajelemaan illaksi kohti länsirannikkoa. Aikomus oli suunnata vielä lauantaina yöelämään, mutta sen verran kova päänsärky pakotti sängynpohjalle sen jälkeen kun syöpöteltiin Mamman tuomia ulkomaan herkkuja iltapalaksi.

Sunnuntaina päästiin syöpöttelemään lisää kun vietiin Äiti syntymäpäivien kunniaksi Ravintola Toreron tapas-brunssille. Cafe Elbankin brussni houkutti mutta tällä kertaa päädyttiin testaamaan Toreron juuri alkanut brunssi.

Tarjolla oli salaatteja, kylmiä ja lämpimiä tapaksia mm. katkarapuja, oliiveja, perunasalaattia, nyhtöpossua ym. Toreron brunssilta löytyi myös jälkiruokapöytä, josta löytyi valkosuklaapannacottaa, rocky road paloja ja toffeekeksejä.

Kaikki oli niin herkullista että koko meidän poppoo taisi ahtaa ruokaa vähän liiankin kanssa, osa porukasta allekirjoittanut mukaan lukien nukahti yli tunnin päiväunille ruokailun jälkeen.

Ainoa mitä jäin brunssilla kaipaamaan oli kahvi ja tee. Brunssi kun on aamiaisen ja lounaan yhdistelmä, kuuluu kahvittelu olennaisena osana mukaan.

Pääsen pian toivottavasti uudelleen syöpöttelemään tuonne!